EKAT FILIGRAANITYÖT

Saimme keväällä tehtäväksemme harjoitella filigraania. Yhtä minun ihailemaani työstömuotoa jolloin koru on herkkä mutta silti voimakas.

Homma lähti liikkeelle jälleen muutamien tuntien opastuksella. Sen jälkeen työ piti tehdä rintakoruna. No eihän tämä passannut tietenkään kaikille joten lopulta saimme vapaan valinnan.

Aivoni taisi silti jumittua tuhon rintakoruun. En ole aikaisemmin sellaista tehnyt. Jotenkin en saanut filigraania silmiini sormuksena enkä muunakaan koruna joten rintakoru siitä tulisi.

Tässä vähän wikipediaa filigraanista.
Filigraani Wikipedia

Meidän Kultaseppäalan wiki-sivusto kertoo filigraanista seuraavaa:

Filigraani on kultasepäntekniikka, jossa ohuita metallilankoja juotetaan metalliin. Metallilankoja voidaan myös kiinnittää kehykseen jolloin tulos on pitsimäinen. Tekniikkaa käytettiin jo Troijassa 2000 eaa. Filigraani muistuttaa pitsiä (lat. filum = lanka ja lat. granum = jyvä, helmi). Monet myynnissä olevat filigraanikorut tai filigraanilla koristellut korut ovat valamalla tehtyjä kopioita.

Oma suunnittelutyöni lähti käyntiin piirroksella.

Siitä sitten kuvan kopioiminen hopealevyyn. Hopealevyn paksuun n. 1mm.

Tässä jo osa filigraanilangasta on löytänyt paikkansa. 

Työ kävi rikkihapossa usein, juotosten välissä.

Lopullinen työ valmis.
Monesti langat sulivat kun juotti toista lankaa. Tämä yleisin ongelma luullakseni.

Mutta tästä on hyvä jatkaa.

Kun ensimmäinen kokeilu oli valmis niin teki mieli kokeilla tätä juttua vielä toiseen korumalliin, sormukseen.

Sormuksen reunukset lähtivät työstöön.

Tässä vaiheessa jo filigraanilankaa on lähes kaikkialla ja väliin olen laittanut vähän paksummalla hopealla tukijuttuja.

Sormuksen saaminen pyöreäksi oli ongelmallista. Sitä ei voinut takoa kuten normaali sormusta vaan se piti saada väännettyä pyöreäksi.

Vähän käytin sormuspumppua ja sen sitten näkee filigraanilangoista :-(

Valmis sormus. 

Kivenä on 5mm:n zirkoni.

NÄYTTÖTYÖ NRO 2

Tämän näyttötyön Nro 2:n nimeksi tuli kesärengas.
Halusin yrittää tehdä jotain aivan erilaista, mitä olemme tähän asti tehneet/oppineet.

Rannerengas oli se, mikä iskostui sisimpään ja halusin yrittää kovan renkaan takomista. Olin innostunut takomisesta mantteli-sormuksen myötä.

Ajattelin valssata tämä 925 hopean kokoon 1,0 mm.

Jotenkin se tuntui paksulta, joten lopulliseksi vahvuudeksi tuli 0,8mm.
Valssaaminen alkoi aineen vahvuudesta 2mm.

Sen jälkeen edessä oli muodon etsiminen. Halusin ensin vähän särmikkään ja etuosasta leveämmän työn. 

llmeisesti särmikkäät kulmat olisivat tuottaneet ongelmia (?), joten sain opettajalta ohjeen pyöristää kulmat.  

Sahaamisen jälkeen muutin muotoa pehmeämmäksi

Aloitin tekemään korun keskelle tulevaa kukkaa. Vielä tässä vaiheessa lopullinen muoto/malli ei ollut täysin mielessä. Sehän tuntui muuttuvan työn edistyessä.

Alle sahasin alustan, jonne kukanlehdet pystyi juottamaan.

Alustan ei ollut tarkoitus näkyä.  Käytin shapluunaa apuna ja tein 2x4 saman kokoista kukanlehteä ja 4 suurempaa kukanlehteä.

Olin hankkinut ”hiiltä” vähän aikaisemmin, joten kokeilin ensimmäisen kerran hopeapallojen tekemistä

 Lopulta keskuskukka ja rannerenkaan aihio olivat pelkkää liittämistä vaille

















Tältä näytti yhteen liitetty koru, keskuskukka + rannerengasaiho juottamisen jälkeen. 

Edessä oli langan vetoa.  Kun lanka oli valmis, tein siitä kierrelankaa  - ensimmäisen kerran tätäkin. 
Tämä ei ihan onnistunut täydellisesti ja tasaisesti, mutta seuraavan kerran osaan jo paremmin.
Tämäkin ilman opastusta kantapään kautta.

Kierrelangan juottaminen oli taasen oma juttunsa. Koska työ oli jo siinä vaiheessa massiivinen niin lämmitysala oli todella iso.

Myös kierrelangan tiukkaan puristaminen vaati pihtejä. Kokeilin laittaa lankaa, muttei se tullut tarpeeksi tiukalle.

Koska juotettava ala oli paljon isompi koska pihtienkin piti kuumua jotta juotos onnistuisi. 

Voin sanoa että pihtien alaosat hehkuivat punaisena, kunnes juotos onnistui 

Juotettu kierrelanka ja koru hapotuksen jälkeen.

Seuraavksi olikin suuri haaste.

Juotettuihin putki-istutuksiin oli tarkoitus istuttaa värilliset zirkonit.

Korun rannegengas-muoto oli ongelmallinen, enkä oikein saanut siihen ohjetta tai toki sain ohjeita, mutteivat ne onnistuneet. 

Sillä mistään ei löytynyt rannerenkaan muotoista pyöreää puupalaa, johon olisi voinut lämmittää istutusvahaa.

 Lopulta sahasin (rautasalla kun muuta sahaa ei siihen hätää löytynyt koululta) palan puuta.

Sen liimasin nahkapalaan kiinni (alapuolelta).

Tämä sai olla tuki aina yhdelle kivelle viilapenkkiin.

Istutus onnistui yllättävän hyvin vaikka tuki rannerenkaan alla oli aika olematon.

Tässä vaiheessa lähes valmis rannerengas joutui  onnettomuuden kohteeksi.

Se putosi lattialle ja vielä ”rullasin” sen päälle tuolillani. Yritin oikoa sitä sillä seurauksella, että kierrelanka katkesi.




Juotin sitä uudelleen jälleen monen pihdin avulla, mutta tässä vaiheessa juotoskohta jo ”suli” eikä kierrelanka ollut enää kaunis

Rannerengas näytti vähän liian tasapaksulta ja sille piti tehdä jotain.
En ollut ennen kokeillut korun ”vanhentamista”, joten päätin kokeilla sitäkin tässä vaiheessa.

Sopiva tummuus oli vaikeaa saada. Joko siitä tuli liian tummaa tai sitten hankasin tummuutta liikaa pois.  Sopiva aineen laimennussuhde oli etsittävissä jolloin siitä tuli sellainen kuin halusin.

Alla olevasta kuvasta heijastuvat nätisti metallin aiheuttamaa trikoloriväriä mikä ei luonnollisessa korussa kovin näy.

Valitettavasti muut ns. loppukuvat "katosivat" kameran-koneen välillä.
Koru on nyt arvostelussa joten voin ottaa uusia kuvia sen saatuani takaisin.
Joudutte odottelemaan aika tovin vielä.

TUSTUSTUMINEN EMALOINTIIN

Emalointi on jo jonkin aikaa kiinnostanut. Hieno tapa saada koruihin lisää ilmettä.

Sain mahdollisuuden osallistua Sastamalan Opiston päivän kurssille, missä saisin pientä valaistusta tähän mielenkiintoiseen asiaan.

 

Opettajana toimi Taina Nurmi jolla on oma savipaja Mouhijärvellä (Sastamala) 
Tainan Savipaja

Emalointiin sopivat kaikki materiaalit (yleensä metalli) joka sietää yli 840 asteen lämmön sulamatta.

Emali siis kiinnitetään uunissa jonka lämpötila on tuo 840 astetta.
Emalin voi myös polttaa liekillä mutta hapettuminen on vähäisempää.  

Emalointi on metallikolosten ja metallissa olevien kuoppien täyttämistä lasitteen tapaisilla, useimmiten värillisillä metallioksidijauheilla. 

Tässä elämäni eka emalointihommeli.

Kupariset pohjat mistä aloittaa.

Runsaasti emaliväriä ripotellaan emaloitavan pinnan päälle.

Kerroksia voi olla vain 2, ensimmäinen yleensä paksu, toinen ohuempi. 

Tässä mlemmat varpaat matkalla uuniin.
Esineet poltetaan ritilän päällä, mihin ei saa mennä emalijauhetta sillä se palaa siihen kiinni. 

Varmaapt uunista ensimmäisen polttamisen jälkeen. Musta kohta kertoo sen ettei emalijauhetta ole mennyt ko. kohtaan tarpeeksi.

Tämänkin opin tuonnempana että väriä pitää ripotella todella runsaasti.

Tein korun johon liimasin emaloiudun lehden.
Puuttuu vain nahkanauha ja kesäkoru on valmis.

Tätä voisi pitää myös laukun koristeena.
Siniseen väriin on saatu kuviot ritilän avulla. 

Vielä yksi koru, mihin laitoin kuparilenkillä kiinni 3 tipan muotoista emaloitua osaa.
Muutan ne hopealenkeiksi koululla.

Ison rinkulan väri on rusehtava, missä on valkoista emalijauhoa päällä. Alhaalla olevat ovat pronssin värisiä, missä on myös valkoista emalijauhoa päällä.
Väri ei valitettavasti tule tässä oikeuksiinsa - harmi.

Tässä 3 tunnnin aherrus:
Isoja koruja, varpaat ja kahdet eriväriset ristit korviin. Vain lenksut puuttuvat niistä ja nahkahihnat isoimmista koruista.











Emalointi oli todella mukavaa, joten ehkä tämä vielä jatkuu tuonnempana ja omissa korutöissäni?  Eli tästä ei jäänyt muuta kuin suuri innostus päälle eli pakko päästä jatkossakin harjoittelemaan tätä upeaa taitoa, mikä on jo keksitty lasin keksimisen ajanjaksolla - aika kauan sitten siis ???


Vielä linkki meidän Kultaseppä Wiki -tiedostoon tästä asiasta
https://sites.google.com/site/kultasepanala/tekniikat/muut-tekniikat/emalointi

LUUJUTTUJA

Korukiven pyöröhiontakurssilla on mukana Pirjo Penkkimäki.
Tutustuimme, aloimme jutelemaan ja siitä sitten aukesi uusi  "luu"maailma.

Pirjo Penkkimäki kuuluu ihmisiin jolla on mahtavasti tietoa olemassa, keräilytalouden tarkastaja ja kudonnan artesaani ja tämän kaiken lisäksi paljon perinnetietoutta. Häntä kuunnellessa ei voi kuin hämmästellä ja ihailla.

Erityisesti hän on perehtynyt sieniin ja on kirjoittanut kirjan yhdessä Tarja Siuvantin kanssa "Metsäkirjan". Mielenkiintoista luettavaa, kannattaa tutustua.





Aloimme jutella sitten luista, niiden käytöstä, putsauksesta ja vaikka mistä. 


Pirjolla oli hieno kokoelma erilaisia sarvia. Osa oli odottamassa käyttöä osa vain muuten löytyneitä/saatuja.

En ollut ajatellutkaan miten luusta/sarvista saa vaikka mitä aikaiseksi.
Olenhan nähnyt sarvia kirpputoreilla, mutten ollut ajatellut niitä lähemmin enkä ajatellut miten niistä tehdään tarvike- tai koriste-esineit tai edes sitä miten työlästä homma on. Arvostusta/ajatusta ei ollut tähän mennessä pätkääkään.  Nyt jos mikä tämäkin käsityöala nousi omaan arvoonsa.

Hieno luurasia.

                                                

                          

Nämä ovat peuran hampaat. Uskomaton kerroksellisuus. 

Suuren tietopaketin jälkeen sain mukaani kasan luita/sarvia. Siitä vain suunnittelmaan niiden hyötykäyttöä. Ajatus on hyödyntää luita korutöissäni. Nähtäväksi jää miten (ideoita pää täynnä) sitten ne toteutuvat joten niistä tuonnempana sitten.

RIIPUS JA MANTTELISORMUS

Työharjoittelun jälkeen olo oli vähän "ontto" ja mietin mitä tehdä ensimmäisinä päivinä kun oli viikko aikaa ennen varsinaisen seuraavan työn alkamista.

Ensimmäiset kolme päivää menivät tehden ja samalla tuhoten tekemänsä ja mikään ei oikein tuntunut onnistuvan. Tuli jo vähän epätoivoinen olotila ja itsetunto paineli reippaasti alaspäin.

Torstaina sitten tuli ajatus mitä tehdä ja ei kun hommiin. Työ valmistui 2 päivässä ja mikään ei tökkinyt.

Kivi odottamassa ja kivikehä sekä pohja valmisteilla

Kiven istutusta. Kivi ei ole tässä vielä kiinni ja reunat taittamatta lasikiven päälle.

Lasikivi on tehty Noitus Desing:ssa Nuutajärvellä.

http://www.noituusdesign.fi/

Valmista tuli 

^^^^^^^^^^^^^^

MANTTELISORMUS

Ensimmäinen tehtävämme oli valmistaa ns. manttelisormus.  Joku osasi kertoa että tavallaan sinettisormuksen voi tehdä tällä samalla tekotavalla - kenties?

Mielipiteeni sormuksesta, no äärettömän ruma vaikka tekeminen tällä tekniikalla oli mukavaa ja nautittavaa.

Iso pala josta sahataa pienempi soiro työtä varten.  Tässä materiaali on n. 2mm:n paksuista joten sahattu pala valssataan ja näin materiaalia tarvitaan vain ½ lopullisesta määrästä.

Mitat ovat tässä kuin ompelukaavat, jotka on siirrettävä valssattuun levyyn.
Tässä vaiheessa materiaalin paksuun on n. 0,7 mm.

Siitä tuli hyvä, hyvää sekä tasaista sahausta :-)

Aihio päät käännetään vastakkain sormin ja käytin myös  sormuspinnaa apuna.

 

Tässä toisen yläreunan sivut ovat käännetty vastakkain ja juotettu yhteen.





















Sormuksen runko taottiin seuraavaksi pyöreään muotoon.
Tässä oikeasti huomasin, miten rentouttavaa tämä työvaihde oli - rennoin rantein.
Tuli mieleen miten olisi automaattinen vasara, jäisikö sormieni siihen väliin :-)

.

Runko takomisen jälkeen. No vähän jo filssasin.

Lisää materiaalin tekoa sormuksen sisäputkea varten.







Putki asetettu ja juottaminen edessä.

Sormus valmis päällistä myöten.  Tähän vielä kivet raeistuksella, kun ensin opin sen paremmin.

Lopuksi vielä tein uuden riipuksen lasihelmellä.