KIvien loistetta

KIvien loistetta

tiistai 27. lokakuuta 2015

PUNSSELEIDEN TEKOA


Tänään ekan jakson viimeisellä viikolla vielä pääsimme tutustumaan punsseleiden tekoon.  Olin innoissani vaikka...no onton kantasormuksen teko taasen siirtyi ja viikko loppuu täydellisesti kesken.

Tässä tämän päivän uurastus ja sain jonkin laista näppituntumaa millaista punsseleiden teko on?  Oikeastaan ihastuin tähän metallityöhön.  Tästä eteenpäin seuraavien punsseleiden kanssa vain mielikuvitus on rajana.





Luvan kera otin muutamia hyviä videoita kovajuottamisesta sekä karkaisusta että muista työvaiheista mitä punsseleiden kanssa tuli eteen.






Kovajuotolla voidaan  liittää eri metallia olevia kappaleita toisiinsa, mikä on juoton merkittävä etu hitsaukseen verrattuna. Liitettävien kappaleiden sulamislämpötilan tulee olla korkeampi kuin juotteen sulamislämpötila. 


Kovajuotto on kapillaarijuottomenetelmä. Juote imeytyy liitospintojen väliseen ilmarakoon kapillaarivoiman ansiosta. Jotta imeytyminen tapahtuu, liitospintojen tulee olla täysin puhtaat ja ilmaraon hyvin pieni


Kovajuotteina käytetään tavallisimmin:

- hopeajuotteita
- fosforikuparijuotteita
- messinkijuotteita
- kevytmetallijuotteita



Tässä esimerkki messingin juottamisesta 







Metallin karkaisuaste 






Jotta terästä voidaan nähdä päästövärit (tempering colours), tulee teräosa hioa kiiltäväksi. Tämän jälkeen terää aletaan kuumentaa selkäpuolelta kaasuliekillä ja samalla tarkkaillaan päästövärejä hiotulta alueelta. Kuumennus kannattaa tehdä rauhallisesti ja odottaa kuumennuskertojen välissä rauhassa, koska värit tulevat näkyviin hieman viiveellä. Jos väri on liekillä kuumennettaessa oikea, menee se lopetuksen jälkeen jo muutamassa sekunnissa yli.  Tavoiteltu lämpötila on 235 C, mikä tarkoittaa päästövärinä oljenkeltaista. 




Ennen päästön tekemistä hiottiin punsselit koneelllisesti. 



              



Teräksestä pidetään pihdeillä kiinni ja ryhdytään kuumentamaan tasaisesti kaasuliekillä. Haluttu lämpötila on 800 asteen hujakoilla ja värinä se tarkoittaa karpalonpunaista. Kun oikea lämpötila on saavutettu, terä kastetaan nesteeseen.
Me käytimme tällä kertaa kädenlämpöistä vettä. 

  


Lopulta vielä viimeistelyä.




maanantai 26. lokakuuta 2015

SE PAREMPI KANTASORMUS


Ensimmäisen kantasormuksen jälkeen oli toki tehtävä heti perään toinen ilman opastusta.  Vielä oli aikaa tähän ennen työharjoittelun alkamista. Joten tästä se lähti... 


Palan lohkaiseminen valssatusta tangosta.











 Keskikohdan takomista











  
Välillä tsekkausta ohjeisiin 











Rinkula jo rinkulan muodossa, paljon vielä edessä.









Sormus on saanut jo muotonsa, vielä tarkat kohdistusmerkit kohdalleen ja sitten julmettua viilaamista.





valmis  sormus (kuva) tulee tähän hetken päästä kun saan sen takaisin. Se on arvioitavana opettajilla.




SIELTÄ SUN TÄÄLTÄ



Töiden välissä tapahtuu vaikka mitä. 
Tutustuimme metallisorviin tässä yhtenä päivänä. Mielenkiintoinen vehje tämäkin. En vain heti keksinyt miten hyödynnän sitä hopeatöissäni, työkalujen valmistuksessa - ehkä?































Välillä materiaalikin loppui kesken ja ei kuin sulatuspuuhiin.   



Yksi tärkeimmistä on tarpeeksi kuuma muotti.

 
















Eka meni aikalailla pipariksi. Taisi olla vähän huono kaato?
Muoto silti mielenkiintoinen :-)


















....ei kun uusiksi.



















... seuraava otos onnistui jo paljon 

paremmin




















Metallinaisen käsi, onneksi ei enää näin laastaroituna. 




Jotain pientä tuli väsättyä. Ehkä näillä on myöhemmin jokin paikka?




















  

Pienet lasipöllöt väsäsin Emmaleenan  (noituusdesign.fi/)  puhalletuista pöllöistä.






Syksy oli saapunut koulullekin.







UUSI LUKUKAUSI 2015 -2016

Helou jälleen tai siis kait loputakin jatkoin blogini päivittämistä.

Kesä meni ja se oli keliltään mitä oli. Eipä tähän naismuistiin (valikovahan se toki on) tule heti mieleen toista samanlaista kesää, paitsi v86 tai 87 satoi lunta kesäkuussa :-( 

En sitli muistele kesää pahalla, vaikkakin lomaa oli enemmän kuin koskaan, sitten peruskoulun jälkeen.

Oikeastaan jo jopa hyvillä mielin lähdin jälleen tälle koulutielle. ja toiselle vuosikurssille.  Ajattelin etten nuku maanantaita edeltävänä yönä hyvin, toisin kävi.  Mutta klo 6 herätys ei oikein tuntunut leppoisalta kesän myöhäisten herätysten jälkeen. Luulakseni tähänkin tottuu - joskus?


Mukava porukka odotti jo luokassa (samat naamat), uudessa sellaisessa minne vaihdoimme kun viime lukukausi loppui. Uusi paikka, ikkunan edessä tuntui heti mukavalta. Jospas nyt ideat lentäisivät ja saisin vaikka mitä "omaperäistä" tehtyä. Toki näin koulussa (myös työleämsäsä) tietynlainen plagiointi on sallittu ja meillä vielä enemmän.


Ajattelin verrytellä ensin muistilokeroita. Näinpä nakasin kippoon keväällä aloitetun palarannekorun ja lähdin sulatuspuuhiin. Mielessä sekä paperilla odotti jo uusi versio.



Aihion lämmittäminen, tuli suoritettua kunnolla.


 Palat kippoon ja ei kun liekkiä perään...





Tämmöinen "kökkäre" siitä sitten sahauksen ja hiomisen jälkeen tuli.


Tästäkö sitten jotain, no ei ihan tankoa taida tulla?









Ensimmäinen varsinainen tehtävämme:


Valmista itsellesi raekaiverrin sekä leikkuukaiverrin.  Sellaisia kun ei saa minkään kaupan hyllyltä valmiina.



 Tässä lähtötilanne, materiaalimme

Nuppi hionta käteen sopivaksi. 
Tämä työvaihe oli kelju, tahkoa terää hiontakiveä vasten monta tuntia.
Hermot meinasi mennä mitkä olivat vielä olemassa.






















Leikkuukaiverrin  valmiina !




perjantai 9. lokakuuta 2015

ENSIMMÄINEN KANTASORMUKSENI


Jihuu, nyt joi toinen valmistunut juttu tänä syksynä.

Osa porukastamme (aloittaneet syksyllä 2014) teki tämän jo aikaisemmin mutta me myöhemmin tuleet aloitimme harjoituksen nyt 1.luokkalaisten kanssa.

Tällä kertaa meitä onnisti, saimme kantasormuksen ohjaajaksemme Jyrki Karvisen (tutkinnon opettaja).

Tämkin alkoi suorasta hopeapalkista, 925 hopeasta.







 Päät litistettiin 3,2 mm paksuiseksi. Keskus sai jäädä -aluksi- 4,5mm pakuiseksi.

Seuraavaksi hakattiin keskelle "kuoppa". No tässä se ei ole ihan keskellä, now hätä.








Keskus on nyt hakattu ja alkoi sormuksen taivutus pyöreämpään motoon.



















Sormuksen päät on nyt juotettu yhteen. Muotopuoli vielä ja aika pahasti.





Tässä on jo vähän sitä pyöreää kantasormuksen muotoa. 




Merkit piirretty, nyt alkoi todellinen viilaaminen ja viilaaminen.



Uudet papukaijapihdit joista oli tässä heti hyötyä.





Ensimmäinen kantasormus. Leimatkin menivät vierekkäin - lähes hyvin.
Vielä vähän kiiloitusta ja tämä ois tässä. Seuraava heti perään.


Seuraavaa uuden työn alkua joudun valitettavasti himmaamaan. Aloitamme työharjoittelun parin viikon kuluttua. Nyt edessä on ansaittu syysloma. Kumma mutta jotenkin en ole edes loman tarpeessa. Täysin erilaista olemista kuin töissä, suosittelen kaikille tämmöista harppausta.

Harjoittelupaikka sijaitsee 50 km:n päässä Loimaalla Kelloliike J.Mäkelällä.   http://www.kelloliikejmakela.fi/ 
Tervetuloa moikkaamaan !

Varsinaisesti sorvin ääressä sitten vk:lla 5 eli vasta helmikuussa 2016.
Tuntuu niin kaukaiselta ajalta.







keskiviikko 30. syyskuuta 2015

NÄYTTÖTYÖ NRO 1



Hiljaiselon jälkeen on vihdoinkin hienoa saada ilmoitella itsestään.

Olemme aloitelleet raeistutusta tai oikeastaan harjoittelemaan miten rakeet ja tausta tehdään jotta kivi on kauniisti niiden avulla kiinni.  Tämä on vielä aluillaan ja siitä tuonnempana.


Tämän näyttötyön piti olla koru, jossa on kivi-istutus, juotoksia ja riipuslenkki. Tämä lyhykäisyydessään.

Itselläni oli viime vuonna toiselta oppilaalta ostettu iso Jaspis-kvi jonka päätin käyttää tähän. Kivi on todella iso, lähes 4 cm pituinen joka antoi itselleni runsaasti haastetta ja ilmeisesti myyjällekin koska hänkään ei osannut missään sitä käyttää.


Seuraava asia oli miten käyttää kivi taitojeni mukaisesti. Olihan kivi iso, joten korukaan ei voinut olla pieni sekä siro.  

Iltaisin istuin kynän sekä lehtiön kanssa miettien erilaisia vaihtoehtoja, mikään ei tuntunut hyvältä. Mikäli oli hyvä, taidot eivät olisi siihen riittäneet.  Oikeaa synnytystuskaa tämän osalta.





Tässä vaiheessa on jo tehty pohjarengas että rengas kiveä varten sekä osa sakaroista juotettu kiinni.
Huomioi, joka toinen sakara on kiinni ylempänä, joka toinen pohjalevyn tasolla.

Juuri tuo pohjalevyn tasolla olevat sakarat olivat ongelmana, siis aivan järkyttävän suurena ongelmana. Tämän takia työ jonka piti kestää noin viikko tulikin kestämään lähes kuukauden. No osa oli muita tehtäviä päivien aikana ja osa sairastettu flunssa ja osa erilaisten ohjeiden ristiriitaa,





Todella lähikuva siitä miten alasakara juotetaan. Palojen koko noin, 0,5mm tai jopa vähemmän, paksuus 0,3mm.


















Yritin välillä juottaa 3 sakaraa yhtäaikaa. Juotoksen jälkeen kylmään veteen.



Juottamisen jälkeen koru ei ollut ihan kaunotar. 



















Juotosten välissä piti hapottaa





Kivirinkulan ympärille tulevan koristerinkulan juottaminen





Sakarat osoittautuivat täydelliseksi murheenkryyneiksi. Siis ne eivät pysyneet mitenkään juotettuna, siis alimmaiset. Näiden kanssa takkuilin ja takkuilin, revin hiuksia, sahasin uusia sakaroita pilalle menneiden tilalle jne.  Aikaa kului, hiukset vähenivät ja ryvin pohjamudissa.

Jossain vaiheessa sain opetusta että laitappa kylmäpastaa. Huom riipuslenkki oli jo kiinni ja opettajalla oli pelko ettei se nyt lähde irti juottaessa.

Kunnon juotos onnistuu vain kun koko "objekti" eli esine lämmitetään tasaisesti yhtä lämpimäksi kauttaaltaan vaikka juotetaankin vain pientä osaa. Myös alustan pitää olla kuuma. Muuten... saamme aikaa kylmäjuotoksia.

No noita kylmäjuotoksia taisi tulla reippaammin koska sakarat eivät pysyneet.  No pastan kanssa oli oma ongelmansa, sen puhdistaminen. Siihen hupeni 2 päivää...voi kiesus !!



Lopulta 2 viikon töpeksimisen jälkeen sain ohjeen mennä kunnon polttimon ääreen. Pelko, koko koru sulaa mutta...opinkin juottamisen jalon taidon joltain osalta enemmän. Onnistu, paitsi yksi sakara temppuili kunnolla.



Huh, tuo ois nyt tossa, enää kivi kiinni. Kaikki voi vielä mennä metikköön.


Ihanaa, kivi on kiinni. Työ muovimassassa kiinni ja irroittaminen olikin oma juttunsa:  sakara irti -vaara.


VALMIS  - JES 


...ja virheistä on opittu - ainakin jotain.



tiistai 7. heinäkuuta 2015

VÄLIPÄIVITYSTÄ



Blogini päivityksessä on ollut jo pidempään taukoa, pahoittelen tätä.

Loppukeväästä väänsin suunnittelemiani palarannekorun paloja. Samaan aikaan teimme palkkeja tuleviin harjotuksii;  kuten kruunuistutukseen ja raeistutukseen.

Näitä jatkamme syksyllä 2015.




Olin sata varma, jotta menen valmistelemaan tai ehkä jopa aloittamaan uutta palarannekorua tänä  kesällä - lomani aikana. Valitettavasti aika ei vain tunnu antavan siihen periksi.


Kotona vallitsee remonttibuumi. Tekeleillä on terassia, sisäremonttia ja pihahommia. Ehkä tälle kesälomalle oli kaikesta huolimatta "tilaus".


Myös perheemme kavioluku on kasvanut 4:llä ja tämä varsa "Hemuli" on vienyt oman osuutensa ajastamme.



Tässä muutama kesäkuva:














Pöydän entisöinnin aloitusta 


 ... ja lisää lautoja kotiin.



Lepohetkiä riippukeinussa 



Satamakahvilassa
Ennen lomalle lähtemistä tein ylioppilaslahjan joka yksinkertaisuudessaan ei silti ollut helppoa. Ei varsinkaan kiven istutuksen osalta mutta onneksi se sujui lopulta.







Me myös vaihdoimme luokkahuonetta ja sain uuden paikan seruaavaksi 2 vuodeksi ikkunan edestä.



Viimeisillä viikoilla oli niitä pakollisia kokeita teoria-aineista. Onneksi minulla vain kemiasta.  Nykyinen opiskelu on vain erilaista kuin aikaisemmin, nyt oikeastaan kokeisiin piti tehdä lunttilappu max 1 x A4 tai 2 x A5.  Ne jopa arvosteltiin !!




Mukavaa kesän jatkoa - sateisista päivistä huolimatta !!