PUNSSELEIDEN TEKOA

Tänään ekan jakson viimeisellä viikolla vielä pääsimme tutustumaan punsseleiden tekoon.  Olin innoissani vaikka...no onton kantasormuksen teko taasen siirtyi ja viikko loppuu täydellisesti kesken.

Tässä tämän päivän uurastus ja sain jonkin laista näppituntumaa millaista punsseleiden teko on?  Oikeastaan ihastuin tähän metallityöhön.  Tästä eteenpäin seuraavien punsseleiden kanssa vain mielikuvitus on rajana.

Luvan kera otin muutamia hyviä videoita kovajuottamisesta sekä karkaisusta että muista työvaiheista mitä punsseleiden kanssa tuli eteen.

Kovajuotolla voidaan  liittää eri metallia olevia kappaleita toisiinsa, mikä on juoton merkittävä etu hitsaukseen verrattuna. Liitettävien kappaleiden sulamislämpötilan tulee olla korkeampi kuin juotteen sulamislämpötila. 

Kovajuotto on kapillaarijuottomenetelmä. Juote imeytyy liitospintojen väliseen ilmarakoon kapillaarivoiman ansiosta. Jotta imeytyminen tapahtuu, liitospintojen tulee olla täysin puhtaat ja ilmaraon hyvin pieni

Kovajuotteina käytetään tavallisimmin:

- hopeajuotteita
- fosforikuparijuotteita
- messinkijuotteita
- kevytmetallijuotteita

Tässä esimerkki messingin juottamisesta 

Metallin karkaisuaste 

http://wikikko.info/wiki/Karkaiseminen

Jotta terästä voidaan nähdä päästövärit (tempering colours), tulee teräosa hioa kiiltäväksi. Tämän jälkeen terää aletaan kuumentaa selkäpuolelta kaasuliekillä ja samalla tarkkaillaan päästövärejä hiotulta alueelta. Kuumennus kannattaa tehdä rauhallisesti ja odottaa kuumennuskertojen välissä rauhassa, koska värit tulevat näkyviin hieman viiveellä. Jos väri on liekillä kuumennettaessa oikea, menee se lopetuksen jälkeen jo muutamassa sekunnissa yli.  Tavoiteltu lämpötila on 235 C, mikä tarkoittaa päästövärinä oljenkeltaista. 

Ennen päästön tekemistä hiottiin punsselit koneelllisesti. 

              

Teräksestä pidetään pihdeillä kiinni ja ryhdytään kuumentamaan tasaisesti kaasuliekillä. Haluttu lämpötila on 800 asteen hujakoilla ja värinä se tarkoittaa karpalonpunaista. Kun oikea lämpötila on saavutettu, terä kastetaan nesteeseen.
Me käytimme tällä kertaa kädenlämpöistä vettä. 

  

Lopulta vielä viimeistelyä.

SE PAREMPI KANTASORMUS

Ensimmäisen kantasormuksen jälkeen oli toki tehtävä heti perään toinen ilman opastusta.  Vielä oli aikaa tähän ennen työharjoittelun alkamista. Joten tästä se lähti... 

Palan lohkaiseminen valssatusta tangosta.

 Keskikohdan takomista











  
Välillä tsekkausta ohjeisiin 

Rinkula jo rinkulan muodossa, paljon vielä edessä.

Sormus on saanut jo muotonsa, vielä tarkat kohdistusmerkit kohdalleen ja sitten julmettua viilaamista.





valmis  sormus (kuva) tulee tähän hetken päästä kun saan sen takaisin. Se on arvioitavana opettajilla.

SIELTÄ SUN TÄÄLTÄ

Töiden välissä tapahtuu vaikka mitä. 
Tutustuimme metallisorviin tässä yhtenä päivänä. Mielenkiintoinen vehje tämäkin. En vain heti keksinyt miten hyödynnän sitä hopeatöissäni, työkalujen valmistuksessa - ehkä?

Välillä materiaalikin loppui kesken ja ei kuin sulatuspuuhiin.   

Yksi tärkeimmistä on tarpeeksi kuuma muotti.

 

Eka meni aikalailla pipariksi. Taisi olla vähän huono kaato?
Muoto silti mielenkiintoinen :-)

....ei kun uusiksi.

... seuraava otos onnistui jo paljon 
paremmin




















Metallinaisen käsi, onneksi ei enää näin laastaroituna. 

Jotain pientä tuli väsättyä. Ehkä näillä on myöhemmin jokin paikka?




















  
Pienet lasipöllöt väsäsin Emmaleenan  (noituusdesign.fi/)  puhalletuista pöllöistä.

Syksy oli saapunut koulullekin.

UUSI LUKUKAUSI 2015 -2016

Helou jälleen tai siis kait loputakin jatkoin blogini päivittämistä.

Kesä meni ja se oli keliltään mitä oli. Eipä tähän naismuistiin (valikovahan se toki on) tule heti mieleen toista samanlaista kesää, paitsi v86 tai 87 satoi lunta kesäkuussa :-( 
En sitli muistele kesää pahalla, vaikkakin lomaa oli enemmän kuin koskaan, sitten peruskoulun jälkeen.

Oikeastaan jo jopa hyvillä mielin lähdin jälleen tälle koulutielle. ja toiselle vuosikurssille.  Ajattelin etten nuku maanantaita edeltävänä yönä hyvin, toisin kävi.  Mutta klo 6 herätys ei oikein tuntunut leppoisalta kesän myöhäisten herätysten jälkeen. Luulakseni tähänkin tottuu - joskus?

Mukava porukka odotti jo luokassa (samat naamat), uudessa sellaisessa minne vaihdoimme kun viime lukukausi loppui. Uusi paikka, ikkunan edessä tuntui heti mukavalta. Jospas nyt ideat lentäisivät ja saisin vaikka mitä "omaperäistä" tehtyä. Toki näin koulussa (myös työleämsäsä) tietynlainen plagiointi on sallittu ja meillä vielä enemmän.

Ajattelin verrytellä ensin muistilokeroita. Näinpä nakasin kippoon keväällä aloitetun palarannekorun ja lähdin sulatuspuuhiin. Mielessä sekä paperilla odotti jo uusi versio.

Aihion lämmittäminen, tuli suoritettua kunnolla.

 Palat kippoon ja ei kun liekkiä perään...

Tämmöinen "kökkäre" siitä sitten sahauksen ja hiomisen jälkeen tuli.

Tästäkö sitten jotain, no ei ihan tankoa taida tulla?








Ensimmäinen varsinainen tehtävämme:

Valmista itsellesi raekaiverrin sekä leikkuukaiverrin.  Sellaisia kun ei saa minkään kaupan hyllyltä valmiina.

 Tässä lähtötilanne, materiaalimme

Nuppi hionta käteen sopivaksi. 

Tämä työvaihe oli kelju, tahkoa terää hiontakiveä vasten monta tuntia.
Hermot meinasi mennä mitkä olivat vielä olemassa.

Leikkuukaiverrin  valmiina !