VIERAILU KULTAKESKUS OY:SSÄ

Tällä kertaa suuntasimme Sasky:n autot kohti Hämeenlinnaa.

Olin aloittanut tämän yritysvierailun kyselemisen jo viime vuoden lokakuun tienoilla ja asia jatkui edelleen tammikuussa.  

Sain suoran yhteyden Harri Pietilään (kiitos tästä) ja asia lähti rullaamaan kovalla vauhdilla. 

Käynti yrityksessä oli loistava ja ammattimaisesti toteutettu. Parhain tähän mennessä.

Lupa valokuvaukseen heltisi heti. "Kaikkihan on yleisesti tunnettua juttua" - oli heidän sanonta asiaan.

  

Tässä valmiita Scippendalen aterimia. Materiaalipaksuus noin 0,25 mm, jos muistan oikein?  

Aterimien varsien sisällä täytteenä on myrkytöntä, keraamista hartsia.



Työskentely vaatii tarkkuutta että keskittymistä.



Seuraavat kuvat:
ns. sulkeutuvia muotteja, mistä materiaali ei pääse pursuamaan ulso muotista. 

Kiillotuskone mihin mahtuu useampi lusikka.

Lisää järeitä koneita

Alla ns. "hehkutuskone" josta puuttuu happi.

Matkan varrelta bongattua kristallia?

Hopeaseppäosasto missä hääräili enää vain yksi seppä.


Laserhitsaus  (Olen kokeillut ja ei ole helppo)Laserhitsaus perustuu lasersäteeseen ja valoninfrapuna-aaltoalueen käyttöön.
Riittävän suuritehoisen lasersäteen tuottaa hiilidioksidi-, Nd:YAG-, diodi-, kuitu- tai kiekkolaser. Hitsaukseen käytettävän lasersäteen teho voi olla välillä 0,5–30 kW.Laserhitsaus on tarkkaa. Se mahdollistaa kapeat hitsit ja aiheuttaa hitsattaviin kappaleisiin vain pieniä muodonmuutoksia. Toisaalta se vaatii hitsattavilta kappaleilta tarkat sovitukset ja kiinnittimien käyttöä, joten sitä ei ole taloudellista käyttää yksittäisten kappaleiden liittämiseen.

Sormuksen sorvaamisvälineitä.

Yrityksen kultaseppä ja muotoilija, valmistunut Lahdesta
missä opettaa edelleen esim. Rhinoa.
Nyt koneella Matrix-ohjelma auki.

3D-tulostusta. Tulostin tulostaa sekä mallia että samalla rakentaa mallin alle tukiainetta minkä vuoksi tulostettavasta aihiosta näkyy vain osa. Kun aihio on tulostettu, liotetaan tukiosa pois jolloin jäljelle jää aihio josta aletaan muokkaamaan vahamallia tai ensin tehtävää metallista mallia ennen vahamuotin tekoa.

Yllä valmiita saumattomia sormuksenaihioita.
Oikella lähes eläkkeelle pääsevä pitkän linjan ammattilainen.
Hän kiinnitti tappeja ylioppilaslyyriin, sarjatyötä.

Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan kääty.

Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunta (SVR) perustettiin valtionhoitaja Gustaf Mannerheimin päätöksellä 28. tammikuuta 1919 korvaamaan samalla päivämäärällä keskeytetyn Vapaudenristin ritarikunnan toiminta.

Ritarikunta on sekä siviili- että sotilasritarikunta. Merkit on suunnitellut Akseli Gallen-Kallela. Suurmestarina toimii tasavallan presidentti.

Kunniamerkki on valkoiseksi emaloitu yrjönristi, jonka keskuksessa on hopeinen ruusu (ks. Suomen vaakuna). Ristin sakaroiden välissä on Suomen leijonan pää kohotettuine miekkoineen.

KULTAKESKUKSEN HISTORIAA:

Kultakeskuksen juuret ulottuvat vuoteen 1897, kun kultaseppä Nestor Westerback perusti Helsinkiin kultasepänliikkeen.  

Kultakeskuksen tarina alkoi marraskuussa 1918, kun useat Venäjän vallankumouksen jälkeen Pietarista palanneet eturivin kultasepät perustivat porilaisen kultaseppä Isak Sahan johdolla yhteisen yrityksen, Suomen Kultaseppien Keskus Osakeyhtiön.
Tehdas aloitti toimintansa Hämeenlinnassa keväällä 1921. Vuonna 1923 yhtiön nimi muuttui muotoon Kultakeskus Oy. Tehdas valmisti etupäässä hopeisia ja hopeoituja esineitä.

Hämeenlinnan valintaan tehtaan kotipaikaksi vaikutti ratkaisevasti sopivien tilojen löytyminen entisestä Schmausserin oluttehtaasta (Arvi Karistonkatu 2). Sinne kunnostettiin alakertaan konehalli, kultaus- ja hopeoimishuoneet, metallinpainajan huone, sulattamo ja työkaluviilaajan huone. Toiseen kerrokseen tuli hiomo, kiillottajan huone sekä erilaisia työhuoneita.

Vuoden 1931 lama-aika kosketti myös Kultakeskusta. Laman jälkeen toiminnan koko ajan laajentuessa tehdas päätti 1930-luvun lopulla korottaa osakepääomaansa kaksinkertaiseksi, kuuteen miljoonaan markkaan.

Tähän aikaan Kultakeskus oli Hämeenlinnan suurin veronmaksaja teollisuuslaitosten joukossa. Eino Westerbackin suvusta tuli Kultakeskus Oy:n omistaja vuonna 1955. Westerbackien suku omisti Helsingissä jo vuonna 1897 perustetun kultasepänliikkeen. Vuonna 1963 Westerback Oy ja Kultakeskus Oy yhdistettiin ja Westerbackin tuotanto siirtyi Hämeenlinnaan. Yhtiön nimeksi tuli Hopeakeskus Oy. Yhtiö ryhtyi 1960-luvun lopulla valmistelemaan muuttoa pois ydinkeskustasta, sillä yhtiön tontille ei mahtunut enää laajentamaan.

Yksi talon monipolvisen historian nimiä on Eino Westerback, joka rakennutti Hämeenlinnaan, Paroisille uuden, nykyaikaisen tehtaan, se valmistui 1975. Yrityksen nimi vaihdettiin taas Kultakeskus Oy:ksi.
Enimmillään työntekijämäärä oli noihin aikoihin n. 400 henkeä. Yhtiön pitkäaikainen toimitusjohtaja Heikki S. Heikkilä ja Jaakko Heikkilä ostivat Kultakeskus Oy:n sen perustajasuvulta Westerbackeilta vuonna 1979.

Vuoteen 1975 asti kultatuotteet valmistettiin Helsingissä ja hopeatuotteet Hämeenlinnassa. Jaakko Heikkilä osti yrityksen kaikki osakkeet vuonna 1985 ja on siitä lähtien omistanut Kultakeskus Oy:n.

Alan muotoilu ja koristekuviot olivat varsin perinteisiä aina 1950-luvulle asti, jolloin Tapio Wirkkala aloitti Kultakeskuksen tuotannon uudistamisen.
Yhteistyö kesti vuodesta 1951 vuoteen 1985. Wirkkala suunnitteli Kultakeskukselle yli 600 hopea-, pronssi- ja tinatuotetta, mm. ruokailuvälinesarjoja, taideteollisuus- esineitä ja koruja.

KULTAKESKUS TÄNÄ PÄIVÄNÄ.

Kultakeskus Oy on Pohjoismaiden johtava jalometallialan yritys. Yrityksen liikevaihto oli vuonna 2012 n. 17 miljoonaa euroa ja yrityksen palveluksessa on tällä hetkellä noin 70 työntekijää.

Toimitusjohtajana vuodesta 1992 lähtien on toiminut Ilkka Ruohola. Yrityksellä on kaksi pääasiakasryhmää: jälleenmyyjät ja kuluttajat. Kultakeskuksella on vähittäisliikeasiakkaita Suomessa yli 500, Ruotsissa 80 ja Norjassa 30. Lisäksi vientiä on mm. Venäjälle ja Viroon. 

Kultakeskuksen tuotevalikoimiin kuuluvat korut, hopeiset korpustuotteet (kahvikalustot, kynttilänjalat, tarjottimet, kulhot, maljat), hopeiset ruokailuvälineet, tina-, pronssi- ja kristalliesineet, mitalit, pokaalit, ansiomerkit sekä teollisuudessa tarvittavat platinatuotteet.

Kultakeskus maahantuo myös kelloja. ( Candino, Festina, Police, Oris, Tommy Hilfiger, Eterna, Hugo Boss, Superdry, Scuderia Ferrari) 

Tuotanto jakautuu kahteen päätuotelinjaan; hopeatuotteisiin ja kultakoruihin. Vuonna 1983 alkoi Kultakeskuksessa vahva investoimisputki, joka jatkui 1990-luvun alkuun asti.
Täysin käsityövaltaista tuotantoa alettiin tällöin kehittää soveltuvin osin teollisemmaksi. Kultakeskus onkin hopean valmistuksen osalta yksi maailman moderneimpia tehtaita.

Vuonna 1989 Kultakeskus Oy osti vuodesta 1913 toimineen turkulaisen Auran Kultaseppä Oy:n, joka valmisti hopeisia ruokailuvälineitä, korpus-esineitä ja kultakoruja. Tehtaan tuotanto lopetettiin vuonna 1996 ja siirrettiin Turusta Hämeenlinnaan.
Vuonna 2000 Kultakeskus Oy osti Imatralaisen Jucka’s Designin, joka valmisti kultakoruja. 

Kultakeskus Oy vahvisti asemaansa pohjoismaiden suurimpana pöytähopeiden valmistajana ostettuaan vuonna 2008 turkulaisen Kultateollisuus Oy:n. Kultakeskus Oy:n pöytähopeamallisto täydentyi kahdella suositulla ruokailuvälinesarjalla Tähkä- ja Suomi-sarjalla.
Vuoden 2010 lopulla Kultakeskus Oy osti Suomen Rahapaja Oy:n palkitsemistuoteliiketoiminnan, joka käsittää kunnia- ja ansiomerkkejä sekä koruja.

Kultakeskuksen tuotteita:  http://www.kultakeskus.fi/tuotteet/